"Päivänä, jona ruhtinaani lähtee näiden synkkien muurien sisältä."
"Kuulkoon Jumala sananne! Miten siitä minulle ilmoitatte?"
"Tulemalla tänne teitä noutamaan."
"Te itsekö?"
"Ruhtinaani, älkää lähtekö tästä huoneesta muutoin kuin minun seurassani, tai jos joku poissaollessani teitä siihen pakottaa, muistakaa, että se ei tapahdu minun tahdostani."
"Siis ei sanaakaan kenellekään paitsi teille?"
"Ei kenellekään muulle kuin minulle."
Aramis kumarsi syvään. Prinssi ojensi hänelle kätensä.
"Monsieur", hän virkkoi sydämestä haastavalla äänellä, "minulla on teille vielä sananen lausuttavana. Jos olette kääntynyt puoleeni saattaaksenne minut turmioon, jos toimitte vihollisteni kätyrinä, jos keskustelustamme, jonka aikana olette tutkinut sydämeni aivoitukset, seuraa minulle jotakin vankeutta pahempaa eli kuolema, niin olkaa siunattu, kun olette lopettanut kärsimykseni ja muuttanut tyyneksi rauhaksi ne kuumeiset, vihlovat tuskat, jotka ovat minua kahdeksan vuoden ajan raadelleet."
"Monseigneur, odottakaa, niin saatte nähdä, miten teidän on minua tuomittava."