"Mutta asetanpa ehdoksi, että sanotte minulle, missä herra Percerin toden teolla on."
"Kah, mielelläni: työhuoneessaan. Mutta…"
"Mutta sinne ei ole menemistä?"
"Luoksepääsemätön!"
"Kaikilleko?"
"Jokainoalle. Hän johdatti minut tänne, saadakseni mukavasti tehdä havaintoja, ja sitten hän poistui pyhäkköönsä."
"No niin, parahin herra Molière, tehän käytte ilmoittamassa hänelle, että minä olen täällä, — niinhän?"
"Minäkö?" huudahti Molière, sävyltään kuin urheana koirana, jolta tahdotaan kiskaista laillisesti saatu luu; "minäkö hievahtaisin tähystyspaikaltani? Voi, herra d'Artagnan, kuinka kova te voittekaan olla!"
"Ellette hetikohta käy ilmoittamassa tuloani herra Percerinille, rakas herra Molière", sanoi d'Artagnan hiljaa, "niin tietäkää, että silloin minä en toimitakaan katseltavaksenne ystävää, jonka olen tuonut mukanani."
Molière viittasi huomaamattomalla liikkeellä Portokseen.