"Hä?" murahti Pélisson.
"Hitto! Molière sanoo niin, ja hän on pätevä asiassaan; hän vakuuttaa itse sepittäneensä satatuhatta säettä."
"Hei, hän on kerran päässyt vauhtiin!" virkkoi Molière nauraen.
"Se on samaa kuin käyttäisi sointuparina komeat ja rauhaisat, jotka sopivat erinomaisesti, — siitä panen pääni pantiksi."
"Mutta…" yritti Molière.
"Puhun tästä teille", jatkoi la Fontaine, "koska te lienette sommitellut näytelmäesitystä juhliin, vai kuinka?"
"Kyllä, Kiukustuneet."
"Aivan oikein, — niin olikin, Kiukustuneet; niin, nyt muistan. No, luulisinpa, että kappaleellenne olisi jonkunlainen prologi perin hyvä olemassa."
"Epäilemättä, erinomainen etu."
"Ah, te yhdytte käsitykseeni?"