"Tarkkaan harkiten kyllä."
"Ja vieläpä kummastuneet!"
"Ka, en oikeastaan!"
"Se olisi uskallettua, niinkö? Mutta mikä siinä niin arveltaisi?"
"Päätteet olisivat niin samoja."
"Minä luulisin", muisti nyt la Fontaine, eläytyen Molièresta, tavoittaakseen Loretia, "minä luulisin…"
"Mitä te luulisitte?" tokaisi Loret kesken lauselmansa. "No, sanokaa joutuin."
"Tehän nimittäin sepitätte siinä Kiukustuneiden prologia?"
"Äh, en, mordieu! Se on Pélissonin puuhana!"
"Ahaa, niin, Pélisson!" huudahti la Fontaine siirtyen Pélissonin luo. "Minä luulisin", hän jatkoi, "että Vauxin luonnotarten…"