"Mutta kai hänen joskus kuitenkin täytyi jättää teidät yksin?"
"Kyllä, mutta silloin hän lähestyi minua ja sanoi minulle: 'Nukkukaa.' Ja minä vaivuin uneen enkä herännyt ennenkuin hän tuli takaisin."
Prinsessa pudisti epäuskoisesti päätänsä.
"Te ette oikein tosissanne tahtonutkaan paeta", virkkoi hän; "muuten teidän olisi onnistunutkin se tehdä".
"Oi kyllä, Madame, ainakin mikäli minä ymmärrän… Mutta luullakseni minä olin lumottu."
"Hänen lemmensanainsa ja hyväilyjensä lumoama?"
"Hän puhui minulle harvoin rakkaudesta, Madame, enkä muista hänen itseäni hyväilleen muuten kuin suutelemalla minua illalla otsalle ja samoin aamulla."
"Omituista, eriskummallista tosiaankin", jupisi prinsessa. Mutta yhä hän epäili ja jatkoi:
"Sanokaa minulle vielä kerran, ettette häntä rakasta."
"Sen olen valmis vannomaan, Madame."