"Siinäpä teittekin pahoin, ettette pyytänyt; sillä näinä parina päivänä, jotka olette ollut Pariisissa…"
"Minä?"
"Niin, juuri te. Oh, miksi koetatte salata sellaista minulta, sillä olenhan minä noita? Te jätitte prinsessan Soissonsiin, ajoitte kyytihevosella Pariisiin Villers-Cotteretsin ja Dammartinin kautta, nimittäin suorinta tietä, ja kiiruhditte pyytämään hyviltä ystäviltänne Pariisissa palvelusta, jota he kieltäytyivät teille tekemästä. Tämän kiellon jälkeen ajoitte te kyytihevosilla takaisin Compiègneen ja aivan toivottomassa mielentilassa."
Kardinaali näytti masennetulta.
"Ja mitä palvelusta olisin voinut toivoa saavani teiltä, jos olisin turvautunut teihin?" kysyi hän.
"Palvelusta, jota sopii pyytää mieheltä, joka osaa tehdä kultaa."
"Mitä se teidän kullantekonne minuun kuuluu?"
" Peste! kun on kahden vuorokauden sisällä maksettava viisisataatuhatta frangia… eikö summa ollut viisisataatuhatta frangia, sanokaas."
"Kyllä, niin oli."
"Ja te kysytte, mitä se teihin kuuluu, että teillä silloin on ystävä, joka osaa tehdä kultaa? Kyllä, se kuuluu teihin sillä tavoin, että saatte häneltä nuo viisisataatuhatta frangia, joita muilta ei ole saatu."