"Ja missä sitten?" kysyi kardinaali.
"Saint-Claude-kadun varrella, joka on Maraisin kaupunginosassa."
"Mistä tuntisin teidän talonne?"
"Oven kolkuttimen pronssisesta korppikotkan päästä."
"Milloin voin sinne tulla?"
"Ylihuomenna kello kuusi illalla, monseigneur, jos haluatte, ja sitten…"
"Sitten?"
"Niin usein kuin vain haluatte. Mutta nyt päättyikin keskustelumme aivan oikeaan aikaan, sillä katsokaa, prinsessa lopettaa juuri rukouksensa."
Kardinaali oli voitettu: hän ei koettanut enää millään tavoin vastustaa. Hän meni prinsessan luo ja sanoi:
"Madame, minun täytyy tunnustaa, että kreivi de Fenix on aivan oikeassa, että hänellä oleva vihkimätodistus on niin pätevä kuin suinkin olla saattaa ja että lopuksi hänen antamansa selitykset tyydyttävät minua täydellisesti."