Ajaja laskeutui paikaltaan, ja vaunut seisoivat vielä hetken.
"On jo sangen myöhä", sanoi parooni.
"Minä olen kovin väsynyt", supisi Andrée; "saammekohan nyt edes yösijaa?"
"Toivoakseni", vastasi Filip; "lähetin la Brien ja Nicolen suoraan Pariisiin. Kirjoitin heidän viedäkseen kirjeen eräälle ystävistäni ja pyysin häntä vuokraamaan meille pienen paviljongin, jossa hänen äitinsä ja sisarensa viime vuonna asuivat. Se ei tosin ole mikään komea asunto, mutta kuitenkin melkoisen mukava. Tehän ette tahdokaan näytellä loistoa, vaan haluatte ainoastaan tilapäisen asunnon."
" Ma foi, se on aina yhtä hyvä kuin Taverney", sanoi parooni.
"Niin, ikävä kyllä, isäni", vastasi Filip surumielisesti hymyillen.
"Saanko minä siellä nähdä puita?" kysyi Andrée.
"Kyllä, jopa varsin kauniita. Mutta luultavasti et saa niistä kauan nauttia, sillä heti hääjuhlallisuuksien jälkeen sinut esitellään hovissa."
"Kaunista tuo unelmamme; koettakaamme olla heräämättä siitä liian nopeasti. Filip, sanoitko kuskille, minne hänen on ajettava?"
Gilbert kuunteli ankarassa jännityksessä.