"Anteeksi, monseigneur, mutta minä odotin tosiaan nyt teitä", vastasi kreivi. "Ehkette tahdo uskoa sanojani, kun näette, kuinka vähäpätöisellä tavalla otan teidät vastaan; mutta minä olen saapunut Pariisiin vasta muutama päivä sitten, enkä ole saanut vielä kotiani oikein kuntoon. Teidän ylhäisyytenne suvainnee antaa sen anteeksi."
"Te odotitte minua tosiaan? Kuka teille sitten ilmoitti, että minä tulen?"
"Te itse."
"Millä tavalla?"
"Ettekö pysäyttänyt vaunujanne Saint-Denisin tulliportilla?"
"Kyllä."
"Ettekö kutsunut lakeijaa luoksenne, joka silloin tuli vaunujen ovelle teidän ylhäisyytenne puheille?"
"Totta sekin."
"Ettekö sitten sanonut hänelle: 'Saint-Claude-katu, Maraisin korttelissa, Saint-Denisin etukaupungin ja bulevardin kautta.' Ja eikö hän uudistanut noita sanoja kuskille?"
"Aivan totta. Mutta oletteko te sitten nähnyt minut, kuullut puheeni?"