"En mitään persoonallisesti, vaan siitä tulee onnea kaikille."
"No niin, tänään olen tyytyväinen, ja menköön siis aika kuunnellessa sinua. Selitäpä minulle ensiksi, miten sinä sen onnen saavutat, ja sitten, mikä on onni."
"Mitenkä sen onnen saavutan?"
"Niin, onnen kaikille, taikka monarkian kukistumisen, joka sinulle merkitsee samaa kuin kaikkien onni. Minä kuuntelen."
"Niin, nyt on Ranskassa ministeristä, joka on monarkian viimeinen turva; se on viisas, toimelias ja etevä ministeristö, joka saattaisi ehkä vielä parikymmentä vuotta pitää pystyssä kulunutta ja horjuvaa monarkiaa; he auttavat minua kukistamaan sen."
"Mitkä he? Nuo filosofisiko?"
"Eivät; filosofit sitä päinvastoin tukevat."
"Kuinka, tukevatko filosofisi, monarkian viholliset, ministeristöä, joka on monarkian turva? Oh, minkälaisia tyhmyreitä nuo filosofit ovat!"
"Seikka on sellainen, että itse pääministeri on filosofi."
"Ahaa, nyt ymmärrän, he hallitsevat itse tuon ministerin persoonassa. Minä siis erehdyin, he eivät siis ole tyhmyreitä, he ovat itsekkäitä."