"En tahdo väitellä, mitä he ovat", vastasi Balsamo alkaen tulla kärsimättömäksi, "sillä sitä en tiedä; mutta sen toki tiedän, että kun tämä ministeristö kukistetaan, ilmaisevat kaikki tyytymättömyytensä uutta ministeriötä kohtaan. Se ministeristö saa vastaansa ennen kaikkea filosofit ja sitten parlamentin. Filosofit pitävät melua ja parlamentti samoin, ja ministeristö ryhtyy vainoamaan filosofeja ja hajoittaa parlamentin. Silloin tehdään sekä henkinen että aineellinen salainen liitto, muodostetaan itsepintainen, sitkeä, lepäämätön oppositsioni, joka karkaa kaiken kimppuun ja kaivaa joka hetki alta ja miinoittaa ja horjuttaa. Parlamentin sijaan asetetaan tuomareita; nämä kuninkaan nimittämät tuomarit tekevät kuningasvallan puolesta kaiken, mitä voivat. Heitä syytetään, ja täydellä oikeudella, kavaluudesta, laittomista kiristyksistä ja vääryydestä. Kansa nousee taisteluun, ja kuningasvalta saa vastaansa filosofian, nimittäin valistuneet, ja parlamentit, jotka edustavat keskiluokkaa, sekä kansan, joka on kansa, nimittäin se vipu, jota Arkimedes etsi ja jolla nostetaan koko maailma."
"No niin, kun olet nostanut maailman, niin sinun täytyy laskea se jälleen alas."
"Kyllä, mutta kun se putoaa alas, murskaa se kuningasvallan."
"Ja kun se on murskattu — kuulehan, minä seuraan mielelläni harhakuviasi ja puhun sinun sokertelevaa kieltäsi — kun tuo laho kuningasvalta on murskattu, mitä nousee silloin sen raunioille?"
"Vapaus."
"Ahaa, ranskalaisista tulee siis vapaita?"
"Sen täytyy kerrankin tapahtua!"
"Heistä tulee vapaita, kaikista?"
"Niin, kaikista."
"Ranska saa siis kolmekymmentä miljoonaa vapaata ihmistä?"