"Voi, kuinka mies on typerä"! huudahti hän. "Käytäpä kaksikymmentä vuotta elämästäsi lapsen kasvatukseen ja koeta opettaa hänelle se mitä tiedät, ja kolmikymmenvuotiaana vielä lapsi tulee ja sanoo: Ihmiset ovat kerran yhdenvertaisia."
"Kyllä, ihmisistä tulee yhdenvertaisia, yhdenarvoisia lain edessä."
"Entäpä kuoleman edessä, sinä hassu, tuleeko heistä yhdenvertaisia kuolemankin edessä, tuon kaikkien lakien ylimmäisen lain, vaikka toinen kuolee kolmen päivän ikäisenä ja toinen satavuotiaana? Yhdenvertaisia, ihmiset muka yhdenvertaisia ennenkuin he ovat voittaneet kuoleman! Ah sinuas, nauta, minkälainen kaksinkertainen nauta sinä olet!"
Althotas heittäytyi selin voidakseen paremmin nauraa, kun taas Balsamo istahti vakavana ja synkeänä.
Althotas katseli häntä sääliväisesti.
"Minä siis olen muka yhdenvertainen päivätyöläisen kanssa, joka syö karkeaa leipäänsä, penikan kanssa, joka imee ammansa rintaa, tylsän ukon kanssa, joka juo maidon heraa lääkkeenä ja itkee sammuneita silmiään?… Ah, sinä säälittävä sofisti mikä oletkin, muista nyt eräs asia, nimittäin, etteivät ihmiset tule yhdenvertaisiksi ennenkuin he tulevat kuolemattomiksi, silloin tulee heistä jumalia, ja ainoastaan jumalat ovat yhdenvertaisia."
"Kuolemattomiksi!" mutisi Balsamo. "Kuolemattomiksi, houreita!"
"Houreita! Vai houreita"! huudahti Althotas. "Houreita samoin kuin höyry, houreita niinkuin sähköfluidumi, houreita niinkuin kaikki mitä tutkitaan, mitä etsitään ja mikä viimein keksitään. Mutta käännä kanssani nurin maailmoiden tomu, paljasta yksi toisensa jälkeen päälletysten olevia kerroksia, joista kukin edustaa omaa sivistyskauttaan, ja mitä huomaat näissä inhimillisyyden kerrostumissa, näissä valtakuntain raunioissa, noissa vuosisatain metallisuonissa, joita nykyaikainen tutkimus hakkaa taltallaan kuin kaivoskuokalla? Huomaat, että kaikkien aikain ihmiset ovat etsineet samaa, jota minä etsin, seuraavilla eri nimillä: parempaa, hyvää, täydellistä. Ja milloin ovat he sitä etsineet? Homeroksen aikana, jolloin ihmiset elivät kahdensadan ikään, ja patriarkkain aikana, jolloin he elivät kahdeksansataa vuotta. He eivät ole löytäneet sitä parempaa, sitä hyvää, sitä täydellistä: sillä jos he sen olisivat löytäneet, olisi tämä loppuunelänyt maailma nyt terve, nuorekas ja ruusunhohtava kuin aamurusko. Sen sijaan vallitsee täällä nyt kärsimys, kuolema, mädäntyminen. Onko se suloista, tuo kärsiminen, onko kaunista tuollainen ruumis, onko toivottavaa moinen mätäneminen?"
"No hyvä", vastasi Balsamo vanhukselle, jonka sanat kuiva yskintä oli keskeyttänyt; "no hyvä, te sanotte, ettei vielä kukaan ole keksinyt elämän eliksiriä. Minä sanon teille, ettei sitä kukaan keksikään. Tunnustakaa Jumala."
"Typerys! Kukaan ei ole sellaista salaisuutta keksinyt, ja sentähden ei sitä muka kukaan keksi. Tuollaisen mielipiteen mukaan ei tapahtuisi koskaan mitään keksinnöitä. Ja luuletko sinä, että keksinnöt ovat uusia seikkoja, jotka keksitään? Eivät, ne ovat unohdettuja asioita, jotka löydetään. Mutta miksikä unohdetaan asiat, jotka on jo kerran keksitty? Katsoppas, siksi, että elämä on liian lyhyt, joten keksijä ei ennätä keksinnöstään vetää kaikkia johtopäätöksiä, jotka siihen sisältyvät. Parisenkymmentä kertaa on oltu melkeinpä keksimäisillään tämä elämäneliksiri. Luuletko sinä, että Styx-joen on keksinyt Homeros? Luuletko sinä, että Akilleus, melkeinpä kuolematon mies, koska hänet voitiin haavoittaa ainoastaan kantapäähän, on pelkkää runoa? Ei, Akilleus oli Keironin oppilas samoin kuin sinä olet minun. Keiron merkitsee ylempää tai vielä enempääkin. Keiron oli oppinut, joka esitetään kentaurin hahmossa siksi, että hänen tieteensä on lahjoittanut ihmiselle hevosen voiman ja notkeuden. No niin, hänkin oli keksimäisillään elämäneliksirin. Häneltä ei puuttunut muuta kuin ehkä, kuten ei minultakaan, noita kolmea veripisaraa, joita sinä et tahdo minulle hankkia. Nuo kolme puuttuvaa veripisaraa jättivät Akilleuksen kantapään haavoitettavaksi; kuolema löysi tiensä ja tuli. Niin, minä sen toistan, Keiron, tuo kaikkitietävä mies, tuo ylempi mies, oli vain toinen Althotas, jota toinen Akharat esti viimeistelemästä työtään, joka olisi pelastanut koko ihmiskunnan, koska se olisi pelastanut sen Jumalan kirouksen seurauksesta. Kas niin, mitäs voit tähän vastata?"