"Oikeaa."
Toisiinsa lähennetyt, mutta silkkilapulla eroitetut navat asetettiin nyt muuatta kaulalihasta vasten.
Koira avasi heti oikean silmänsä ja tuijotti Balsamoon, joka aivan pelästyen ponnahti takaperin. [Sähkön vaikutus kuolleiden lihasten kimmoisuuteen tuli yleisemmin kokeiltavaksi 18. vuosisadan lopulla. Suom.]
"Tahdotko, että nyt käydään käsiksi kitaan?"
Balsamo ei vastannut, hän oli ylen kummastunut.
Althotas kosketti erästä toista lihasta, ja silmän asemasta, joka oli jälleen sulkeutunut, avautui nyt kita ja näytti valkeat ja terävät hampaat, ja hampaitten juuressa värisi ienliha aivan kuin elävällä koiralla.
Balsamoa kauhistutti, eikä hän voinut salata tyrmistystään.
"Kuinka merkillistä!" huudahti hän.
"Katsohan nyt, kuinka vähäpätöinen kuolema on", virkkoi Althotas voitonriemuissaan katsellen oppilaansa ällistystä. "Sellainen ukkoparka kuin minä, joka olen kohta sen saaliina, saan poikkeamaan sen horjumattomalta radaltaan."
Ja yhtäkkiä lisäsi hän särähtävästi ja hermostuneesti nauraen: