Kuningas antoi hänelle tämän muistettavan vastauksen, jota hän ei ajatellut rahtuakaan:
"Minä ajattelen paljon pojanpoikani vaimon onnea, enkä minä tosiaan tiedä, tuleeko hänen korkeutensa dauphin tekemään hänet onnelliseksi."
"Ja miksikä ei, sire?"
"Siksi, että Ludvig näytti minusta katselevan Compiègnessä, Saint-Denisissä ja la Muettessa sangen paljon muita naisia, mutta hyvin vähän omaa vaimoaan."
"Toden totta, sire, ellei teidän majesteettinne itse puhuisi minulle näin, en minä noita sanoja uskoisi: onhan näet Madame la dauphine varsin kaunis."
"Mutta hän on laihanlainen."
"Hän on nuori!"
"Hyvä; katsokaapa silloin neiti de Taverneytä, joka on arkkiherttuattaren ikäinen."
"Miksi niin?"
"Niin, hän on näet täydellinen kaunotar!"