Kreivittären silmissä välkähti salama, joka varoitti kuningasta, että hän oli ollut ajattelematon.
"Mutta te jälleen, rakas kreivitär", jatkoi kuningas nopeasti, "te olitte kuudentoista vuotiaana, siitä olen varma, yhtä pyöreä kuin nuo paimenettaret, joita ystävämme Boucher maalaa".
Tämä pikku imarrus paransi paljon asiaa; silti oli isku kuitenkin sattunut.
Rouva Dubarry ryhtyi siis keimaillen hyökkäykseen.
"Niin, mutta se neiti de Taverney on siis hyvin kaunis?" kysyi hän.
"Minäkö sen tiedän?" vastasi Ludvig XV.
"Kuinka? Te kiittelette häntä, ja väitätte, ettette tiedä, onko hän kaunis?"
"Tiedän vain, että hän ei ole laiha, siinä kaikki."
"Te olette siis nähnyt ja tarkastellut häntä?"
"Hyvä kreivitär, te asettelette minulle ansoja! Tehän tiedätte, että minä olen likinäköinen. Minä näen suurena kokonaisuutena, mutta yksityiskohdat vie hiisi. Dauphinessa minä näin luuta ja nahkaa, siinä kaikki."