"Ja neiti de Taverneyssä näitte suuren kokonaisuuden, kuten sanoitte: sillä dauphine on erinomaisen hieno, ja neiti de Taverney sitävastoin vain tavallinen kaunotar."
"No mutta", huomautti kuningas, "sillä tavoinhan te, Jeanne, ette olisi erinomainen kaunotar? Luulenpa, että ilveilette kustannuksellani."
— Ahaa, kohteliaisuuksia, — tuumi kreivitär itsekseen; — paha vain, että siihen sisältyy toinenkin kohteliaisuus, joka ei ole tarkoitettu minulle.
Sitten hän lisäsi:
"Olisinpa tosiaan mielissäni, jos Madame la dauphine valitsisi itselleen muutamia hiukankin viehättäviä hovinaisia; hovi, jossa on pelkkiä vanhoja rouvia, on hirveä."
"Niinkö ajattelette tekin, rakas ystävätär? Juuri eilen puhuin samaa dauphinille; mutta se asia ei liikuttanut laisinkaan tuota nainutta miestä."
"Jos madame la dauphine aluksi ottaisi tuon neiti de Taverneyn?"
"Luulen kyllä, että hän hänet ottaa", vastasi Ludvig XV.
"Ah, te sen tiedätte, sire?"
"Olen ainakin kuullut siitä mainittavan."