"Hän on varaton tyttö."
"Niin, mutta hyvää syntyperää. Nuo Taverney-Maison-Rouget ovat jaloa sukua ja kuninkaan uskollisia palvelijoita."
"Kuka heitä sitten työntelee?"
"Sitä en tiedä. Mutta luulen, että he ovat köyhiä, kuten sanoitte".
"Ei varmaankaan herra de Choiseul, sillä silloin he suorastaan halkeaisivat eläkkeistä."
"Kreivitär, kreivitär, ei puhuta politiikkaa, minä rukoilen."
"Puhutaanko siis heti politiikkaa, jos sanotaan, että Choiseulit saattavat teidät vararikkoon?"
"Puhutaan", vastasi kuningas ja nousi ylös.
Tunnin päästä oli hänen majesteettinsa jälleen Suuressa Trianonissa, sangen hyvillään, että oli tehnyt naisen mustasukkaiseksi, mutta myöntäen kuitenkin puoliääneen kuten herra de Richelieu olisi voinut tehdä kolmikymmenvuotiaana:
— Mustasukkaiset naiset ovat tosiaan ikäviä!