Heti kun kuningas oli poistunut, nousi rouva Dubarry vuorostaan ylös ja meni omaan huoneeseensa. Siellä odotti Chon kärsimättömänä ja uteliaana uutisia.
"No niin", sanoi Chon, "sinulla on näinä päivinä ollut loistava menestys. Toissa päivänä esiteltiin sinut dauphinelle, ja eilen sinä pääsit hänen pöytäänsä."
"Kyllä totta. Mutta olipa sekin kaunis menestys!"
"Mitä ihmettä! Sekin kaunis menestys, sanoit? Tiedäpäs, että tällä hetkellä vierivät vähintäin sadat vaunut Luciennesiin houkuttelemaan sinulta aamuhymyäsi?"
"Se on sangen paha asia."
"Miksikä niin?"
"Siksi, että he hukkaavat aikansa turhaan; minulta eivät tänään saa aamuhymyä enempää vaunut kuin ihmisetkään."
"Ohoh, pikku kreivittäreni, onko ukkosta ilmassa?"
"On, tosiaan! Suklaani, heti tänne suklaani!"
Chon soitti.