"Hävytön!"
"Kas niin; nyt tässä on hävytön, kun ei viitsi imarrella. — Mikä hänellä tänään oikein on, Chon?"
"Älä hiisku siitä enää, Jean, hän on aivan mahdoton. Kas tuossa nyt tulee se suklaa!"
"Olkoon, me emme hänestä välitä. — Hyvää päivää, minun pikku suklaani", sanoi Jean ja otti tarjottimen; "kuinka sinä voit, minun suklaani?"
Hän vei tarjottimen erääseen nurkkaan ja asetti sen pienelle pöydälle, jonka ääreen hän sitten istuutui.
"Tule, Chon", sanoi hän, "tule sinä tänne! Ylpeät eivät saa mitään."
"Ah, kyllä olette hyviä"! huudahti kreivitär nähdessään Chonin iskevän silmää, pyytäen Jeania nauttimaan suklaansa yksin. "Te otatte muka nokkaanne, ettekä näe, että minä kärsin!"
"Mikä sinulla nyt sitten on"? kysyi Chon ja tuli kreivitärtä lähemmäksi.
"Oi", huudahti kreivitär, "kukaan teistä ei ajattele, mikä minulle tuottaa surua".
"Ja mikä sinulle sitten tuottaa surua? Sano nyt!"