Jean ei liikahtanut paikaltaan; hän siveli itselleen voileipää.
"Olisitkohan rahapulassa?" kysyi Chon.
"Oh, mitä siihen tulee, ennen on kuningas rahapulassa kuin minä", vastasi kreivitär.
"Lainaa siis minulle tuhat louisdoria", virkkoi Jean; "minä tarvitsen niitä kipeästi".
"Tuhat luunappia isoon nenääsi!"
"Kuningas pitää siis sittenkin tuon inhoittavan Choiseulin?" kysyi Chon.
"Onpa sekin muka uutinen! Tiedäthän, että he ovat eroamattomia."
"Hän on siis kai rakastunut dauphineen?"
"Ah, nyt olet tolalla, se on hyvä. Mutta katso nyt, miten tuo tuhma mies ahmii suklaatani eikä liikuta pikkusormeaankaan tullakseen avukseni. Ah, nämä olennot tappavat minut surusta!"
Välittämättä vähääkään takanaan riehuvasta myrskystä leikkasi Jean vielä yhden leivän halki, levitti sille paksulta voita ja kaatoi itselleen uuden kupin suklaata.