"Ihailtava mies!" huudahti kreivitär. "Tule ja anna minulle suuta, Jean."
Jean pyyhki suunsa, suuteli rouva Dubarrya kummallekin poskelle ja kumarsi sitten juhlallisesti, kiitokseksi moisesta suuresta kunniasta, joka oli hänelle suotu.
"Se on onnistunut tuuma!" sanoi Jean.
"Mutta ennen kaikkea, eihän sinua siellä vain tunneta?"
"Kuka lempo minut tuntisi Rue Plâtrièren varrella?"
"Ja sinä olet vuokrannut…?"
"Pienen huoneiston eräässä rumassa talossa."
"Mutta siellä tietysti kysyttiin kenelle?"
"Se on selvä."
"Ja mitä silloin vastasit?"