"Että vuokrasin sen eräälle leskinaiselle. Oletko sinä leski, Chon?"
"Totta hiidessä", vastasi Chon.
"Erinomaista!" huudahti kreivitär. "Chon muuttaa siihen huoneistoon, Chon urkkii ja pitää heitä silmällä; mutta nyt emme saa hukata aikaa."
"Minä lähden sinne aivan heti", vastasi Chon. "Vaunut! Vaunut!"
"Vaunut!" huusi myöskin rouva Dubarry ja soitti niin, että vaikka prinsessa Ruusunen olisi voinut moisesta metelistä herätä.
Jean ja kreivitär tiesivät kyllä, mitä heidän sopi Andréesta arvella.
Kuningas oli huomannut Andréen jo nähdessään hänet ensi kertaa: Andrée oli siis vaarallinen.
"Se tyttö", sanoi kreivitär sillaikaa kuin hevosia valjastettiin, "ei olisi mikään oikea maalaistyllykkä, ellei hän olisi laahannut perässään kyyhkyslakastaan tänne Pariisiin jotakin hurmaantunutta mielitettyään. Otetaan selvää, kuka tuo rakastunut on, ja sitten kiireesti naimakauppa! Mikään ei jäähdytä kuningasta paremmin kuin kahden maaseutulaisen naimisiin meno."
"Ei, hiidessä, päinvastoin, sitä varokaamme", väitti Jean. "Hänen kaikkein kristillisimmästä majesteetistaan on nuori vaimo oikein makupala, sen sinä tiedät, kreivitär, paremmin kuin kukaan muu. Mutta tyttö, jolla on rakastaja, olisi kuninkaalle paljon vähemmän mieleen. — Vaunut ovat jo valjaissa", lisäsi hän.
Chon kiiruhti ulos ja puristi Jeanin kättä ja syleili kälyään.