"Ei, ne huoneet ovat tosiaan neljännessä kerroksessa", vastasi talon vanha omistajatar. "Oi, rouva rukka, leski noin nuorena!"
"Ah, niin, niin!" huokaili Chon ja kohotti katseensa taivasta kohti.
"Mutta te tulette kyllä viihtymään Rue Plâtrièren varrella; tämä on mainio katu; ette kuule koskaan pienintäkään hälinää, sillä teidän huoneenne ovat puutarhoihin päin."
"Juuri sitä minä toivoin, madame."
"Mutta käytävästä voitte joskus katsella kadullekin, kun ohitse menee kulkueita taikka koirat sattuvat tappelemaan."
"Ah, se on hyvä ajanratoksi, madame", huokasi Chon.
Ja hän nousi edelleen portaita.
Vanha talon omistajatar katseli hänen menoaan, kunnes hän joutui ylös neljänteen kerrokseen, ja tuumi sitten itsekseen, kun Chon oli sulkenut oven:
— Hän näytti kuitenkin oikealta naiselta.
Heti oven suljettuaan riensi Chon puutarhan puolella olevan ikkunan ääreen.