"No, sire, sitä en saattane aivan varmaan teidän majesteetillenne sanoa."
"Kuinka, ettekö saata sitä sanoa?"
"En, sitä en voi tehdä, sillä minä en sitä tiedä."
"Ettekö tiedä!" huudahti Ludvig XV niin hämmästyneenä, että peruukki alkoi herra de la Vauguyonin päässä huojua.
"Sire, Berryn herttua on elänyt tiedän majesteettinne oman katon alla niin täydessä viattomuudessa kuin opiskelevan nuoren miehen tulee."
"Mutta, herttua, tämä nuori mies ei nyt enää opiskele, hän menee naimisiin."
"Sire, minähän olin Monseigneurin opettaja."
"Juuri siksi, herttua, teidän olisi pitänyt hänelle opettaa kaikki, mitä hänen olisi tarvinnut tietää."
Ja Ludvig XV heittäytyi lepotuoliinsa kohauttaen hartioitaan.
"Sen minä jo aavistin", lisäsi hän huokaisten.