"Hyvä Jumala, sire…"
"Tunnettehan Ranskan historian, eikö niin, herra de la Vauguyon?"
"Sire, niin olen aina itse luullut, ja luulen vastakin, ellei teidän majesteettinne sano toista."
"No hyvä, silloin te myöskin tiedätte, mitä minulle tapahtui hääpäiväni iltana."
"En, sire, sitä minä en tiedä."
"Mutta, hyvä Jumala, sittenhän te ette tiedä mitään!"
"Jos teidän majesteettinne suvaitsisi kertoa minulle tuon tapauksen, joka on ollut minulle tuntematon…"
"Kuulkaa sitten, ja olkoon tämä teille läksy kasvattaessanne kahta muuta pojanpoikaani, herttua."
"Minä kuuntelen, sire."
"Minutkin kasvatettiin isoisäni kodissa niinkuin te olette kasvattanut dauphinia. Minulla oli opettajana herra de Villeroy, kunnon mies, oikein hyvä mies, aivan kuin te, herttua. Ah, jospa hän olisi useammin antanut minun olla setäni, sijaishallitsijan seurassa! Mutta ei, opiskelu täydessä viattomuudessa, kuten te sanotte, herttua, oli saanut minut laiminlyömään tutkia viattomuuksia. Kuitenkin minä menin naimisiin, ja kun kuningas ottaa itselleen vaimon, kunnon herttua, on se koko maailmalle tärkeä seikka."