"Kahvini!" sanoi kuningas. "Kuules vielä, Lebel."
"Sire?"
"Kun olet tuonut minulle kahvini, lähdet herttua de la Vauguyonin perässä, joka meni ilmaisemaan hänen korkeudelleen dauphinille alamaisia tunteitaan."
"Heti, sire."
"Mutta odotahan, että saan sanoa sinulle, miksi sinun on lähdettävä."
"Se on totta, sire; mutta olin niin halukas tottelemaan teidän majesteettianne, että…"
"Hyvä. Sinä siis menet herra de la Vauguyonin perässä."
"Kyllä, sire."
"Hän on niin ymmällä, niin masennuksissaan, että pelkään hänen korkeutensa dauphinin vuoksi häntä liian ankarasti liikutetuksi."
"Ja mitä minun on tehtävä, sire, jos hän saa ankaran mielenliikutuksen?"