"Mielelläni", vastasi Andrée.
Ja hän hypähti alas vaunuista koskematta astuinlautaan.
"No mene sitten", sanoi parooni; "mutta minä, joka välitän viis ilotulituksista, jään tänne".
Kansa kunnioittaa, ellei sitä jokin intohimo ärsytä, ja palvelee aina sitä kuningatarta, jota kutsutaan kauneudeksi. Ja niinpä aukesikin se nyt Andréen ja hänen veljensä edessä, ja muuan siivo porvari, joka oli perheineen saanut haltuunsa erään kivipenkin, antoi vaimonsa ja tyttärensä asettua hiukan ahtaammalle, niin että Andrée sai paikan heidän välissään.
Filip asettui seisomaan sisarensa viereen, joka nojasi nyt toisella kädellään hänen olkapäähänsä.
Gilbert oli tullut heidän perässään ja seisoi nyt neljän askelen päässä sisaruksista ja katseli Andréeta kiihkein silmin.
"Onko siinä hyvä paikka?" kysyi Filip.
"Erinomainen", vastasi nuori tyttö.
"Niin käy, kun on kaunis", virkkoi kapteeni hymyillen.
— Ah niin, jumalallisen kaunis! mutisi Gilbert itsekseen.