Vanhus luuli, että ne sanat lausuttiin hänelle.
"Minä en ole mikään aatelinen, vaan kansan mies", vastasi hän; "nimeni on Jean-Jacques Rousseau".
Lääkäri huudahti hämmästyksestä, kohotti käskevästi kättään ja huusi:
"Tilaa luonnonystävälle! Tilaa ihmiskunnan vapauttajalle! Tilaa Geneven kansalaiselle."
"Kiitän teitä, monsieur", vastasi Rousseau.
"Onko teille tullut jokin onnettomuus, monsieur?" kysyi nuori lääkäri.
"Ei, mutta tälle nuorukaiselle."
"Ah, tekin, niinkuin minä", huudahti nuori lääkäri. "Te edustatte ihmisyyden asiaa."
Tästä odottamattomasta voitostaan liikutettuna ei Rousseau voinut muuta kuin sammaltaa jonkun melkein käsittämättömän sanan.
Filip vetäytyi syrjään; hän oli hämmästynyt aivan mykäksi, kun oli näin joutunut tuon niin suuresti ihailemansa filosofin seuraan.