"Ei mitään!"
Filip hervahti lamaantuneena talon edustalla olevalle kivipenkille; paroonilta pääsi tuskan huudahdus.
Samassa näkyivät kadun päässä vuokravaunut, jotka lähestyivät hitaasti ja pysähtyivät aivan talon portille.
Vaununikkunan läpi näkyi joku nainen, joka lepäsi pää olkapäätä vasten ja aivan kuin tajuttomana. Filip hätkähti tämän huomatessaan, heräsi horteestaan ja syöksyi vaunujen luokse.
Vaunujen ovi aukesi, ja siitä tuli ulos mies kantaen sylissään tunnotonta Andréeta.
"Kuollut, kuollut! Hänet tuodaan meille takaisin kuolleena", huudahti Filip ja lankesi polvilleen.
"Kuollut!" sammalteli parooni. "Voi, monsieur, onko hän tosiaan kuollut?…"
"Sitä en usko, messieurs", vastasi rauhallisesti Andréeta kantava mies; "ja minä toivon, ettei neiti de Taverney ole muuta kuin pyörryksissä".
"Oi, noita, noita!" huudahti parooni de Taverney. "Parooni de Balsamo!" jupisi Filip.
"Minä juuri, parooni, ja minä olen onnellinen, että tunsin neiti de Taverneyn tuossa hirvittävässä sekasorrossa."