"Minä olen täyttänyt ainoastaan velvollisuuteni, monsieur", vastasi Balsamo; "enkö ollut teille velassa jo vieraanvaraisuudestannekin?"
Ja hän kumarsi ja astui jo muutaman askeleen poistuakseen, myöntymättä paroonin kutsuun, joka pyysi häntä tulemaan sisään.
Mutta yhtäkkiä kääntyi hän vielä takaisin ja virkkoi:
"Anteeksi, unohdin ilmoittaa teille markiisitar de Savignyn osoitteen. Hänellä on hotellinsa Rue Saint-Honorén varrella, lähellä Feullantien hotellia. Mainitsen tämän sitä varten, että neiti de Taverneystä ehkä olisi asianmukaista käväistä hänen vieraanaan."
Kaikissa Balsamon selityksissä ja yksityiskohtain tarkassa kuvauksessa ja runsaitten todistusten antamisessa ilmeni tunnollisuus, joka liikutti suuresti Filipiä ja yksinpä parooniakin.
"Monsieur", virkkoi parooni, "tyttäreni on teille velkaa henkensä".
"Tiedän sen, monsieur, ja olen siitä seikasta onnellinen ja ylpeä", vastasi Balsamo.
Nämä sanat lausuttuaan nousi Balsamo vaunuihinsa ja hänen perässään meni niihin Comtois, joka oli kieltäytynyt ottamasta vastaan Filipin tarjoamaa kukkaroa. Ja sitten katosivat vaunut Taverneyn perheen näkyvistä.
Melkein samalla hetkellä, aivan kuin Balsamon lähtö olisi herättänyt Andréen tainnustilasta, avasi nuori tyttö silmänsä.
Kuitenkin oli hän vielä jonkun hetken vaiti ja päästä pyörällä ja katseli peloissaan ympärilleen.