Hän kuuli ja näki.
KOLMASKYMMENESKAHDES LUKU
Veli ja sisar
Gilbert kuuli ja näki, kuten sanottu.
Hän näki Andréen loikovan lepotuolissaan kasvot käännettyinä lasioveen päin, siis aivan häntä vastapäätä. Se ovi oli hiukan raollaan.
Pieni, leveällä varjostimella varustettu lamppu oli asetettu lähelle pöydälle. Tämä oli täynnä kirjoja, ilmaisten mikä oli kauniin sairaan ainoana ajanrattona. Tuo lamppu valaisi ainoastaan neiti de Taverneyn kasvojen alaosaa.
Joskus hän kuitenkin heittäytyi loikomaan lepotuolin selustimen nojaan, ja silloin valo levisi hänen otsalleen, joka loisti niin valkeana ja puhtaana pitsimyssyn alta.
Filip istui aivan lepotuolin jalkopäässä, selin Gilbertiin. Hänen kätensä oli yhä kääreissä ja häntä oli kielletty laisinkaan liikuttamasta kättään.
Andrée oli nyt ylhäällä vasta ensimmäistä kertaa, ja myöskin Filip oli poistunut vasta ensi kertaa huoneestaan.
Sisarukset eivät siis olleet nähneet toisiaan tuosta hirveästä yöstä saakka; mutta kuitenkin oli kumpikin heistä tiennyt, että toinen voi yhä paremmin ja tointui sairaudestaan.