"Miten käy, jos minä sanon neidille, Filip-herralle ja paroonille, että minä näin sinut täällä?"
"Ei käy, niinkuin luulet, nimittäin että minut ajetaan pois, — sillä Jumalan kiitos, minut on jo pois ajettu, — vaan minua vainotaan niinkuin villipetoa. Mutta pois ajetaan sen sijaan Nicole."
"Mitä sanot, minutko?"
"Juuri sinut, Nicole — Nicole, jolle heitetään kiviä muuriaidan ylitse."
"Varokaa itseänne, monsieur Gilbert", vastasi Nicole uhkaavalla äänellä; "Ludvig XV:n torilla on teidän kädessänne tavattu kappale neidin pukua".
"Niinkö luulette?"
"Herra Filip on kertonut sen isälleen. Parooni ei vielä epäile mitään, mutta jos autetaan häntä, niin hän lopulta sen ymmärtää."
"Ja kuka häntä auttaa?"
"Minä tietysti."
"Varokaa itseänne, Nicole. Voitaisiin epäillä, että te olette ripustavinanne nuoralle pitsejä, mutta poimittekin silloin maasta kiviä, joita teille nakellaan yli muurin."