"Pienessä. Madame la dauphine käveli hänen käsipuolessaan."
"Ah!"
"Ja Madame la dauphine, joka on suloinen nainen, kuten tiedätte…"
"Oi, se on totta…"
"Viehätteli kuningasta niin, milloin kuin ukkivaaria, milloin kuin pikku ukkia, ettei hänen majesteettinsa, jolla on sydän kultaa, voinut sellaista vastustaa, vaan että kävelyretkeä seurasi illallinen, ja illallista pieni viaton peli-istunto. Ja viimein…"
"Viimein ei kuningas tullutkaan Luciennesiin, eikö niin, sitähän tahdoitte minulle sanoa?" kysyi kreivitär kärsimättömyydestä kalpeana.
"No, sitähän minä."
"Oh, se on selvä, hänen majesteetillaan on siellä kaikki, mitä hän rakastaa."
"Ah, eipä suinkaan, sitä ette tiettävästi ajattele; hänellä on siellä vain enintään kaikki, mikä häntä miellyttää."
"Sen pahempi, herttua, muistakaa se: hän tarvitsee ainoastaan saada illastella, jutella, pelata. Ja kenen kanssa hän pelasi?"