"Herra kuvernöörin läsnäollessako?" kysyi herttua.
"Mene, Zamore", käski kreivitär neekeripoikaa, joka syöksyi silloin ilosta hurjana heti yhdellä potkauksella kammiosta etuhuoneeseen.
"Kas niin", mutisi Richelieu; "mutta täytyykö teille sanoa kaikki, kreivitär?"
"Kuinka, häiritsikö teitä Zamore, tuo apina?"
"Totta puhuen: minua häiritsee aina kuka hyvänsä."
"Kuka hyvänsä, sen ymmärrän; mutta onko Zamore kuka hyvänsä?"
"Zamore ei ole sokea, Zamore ei ole kuuro, Zamore ei ole mykkä; hän on siis kuka hyvänsä. Sillä sellaisella nimellä kunnioitan minä jokaista, joka silmien, korvien ja kielen puolesta on vertaiseni, nimittäin jokaista, joka voi nähdä, mitä minä teen, kuulla ja kertoa, mitä minä sanon, lyhyesti, joka voi minut pettää. Tämän teoriani esitettyäni minä jatkan."
"Niin, jatkakaa herttua, — kuuntelen ilokseni."
"En tiedä iloksenneko, kreivitär; mutta olkoon, minun täytyy jatkaa. Kuningas kävi ensinnäkin eilen Trianonissa."
"Pienessä vai Isossa?"