"Minä vastaisin: 'Kuinka te olette kiivas, kreivitär. Minä en tosin toivo mitään sen parempaa; mutta katsokaa vain, kuinka tuo puu on jäykkä ja paksu, kuinka sen oksat ovat pahkuraisia; minä varon käsiäni, minäkin, peijakas vie, vaikka ne ovatkin viisikymmentä vuotta vanhemmat kuin teidän.'"
"Ahaa", äännähti äkkiä kreivitär, "minä ymmärrän".
"No niin, jatkakaa te opettavaista tarinaa. Mitä te silloin minulle sanoisitte?"
"Minä sanoisin…"
"Huilumaisella äänellänne?"
"Se on tietysti selvä."
"No, sanokaa."
"Minä sanoisin teille: 'Pikku kiltti marskini, älkää katselko tuota luumua niin välinpitämättömästi, sillä ettehän olekaan siihen nähden välinpitämätön muuta kuin siksi, että se ei ole teidän omanne; tulkaa haluamaan sitä yhdessä minun kanssani, rakas marski, kärkkykäämme sitä yhdessä, ja jos te ravistelette puuta niinkuin tarvitaan, jos luumu putoaa…'"
"Niin?"
"'No niin, me syömme sen yhdessä.'"