"Niin, sitä vastaan en minä väitäkään."
"Jatkakaa, rakas herttua; teidän opettavainen tarinanne on minusta hyvin kiintoisa."
"Yhtäkkiä te huomaatte siinä kääntyessänne ystävänne herttua de Richelieun siellä kävelemässä ja ajattelemassa."
"Mitä?"
"Olipa sekin kysymys, hiidessä; ja te sanotte hänelle suloisella huiluäänellänne: 'Oi herttua, herttua!'"
"Hyvä."
"'Te olette mies; olette vahva; te olette siepannut Mahonin; auttakaa minua ja ravistakaa tuota luumupuuta, että minä saan tuon saatanallisen luumun.' Vai ettekö sanoisi niin, kreivitär?"
"Aivan niin, herttua; minä sanoin niin mielessäni juuri samaan aikaan kuin te virkoitte sen ääneen; mutta mitä siihen vastaisitte?"
"Vastaisin…"
"Niin?"