Kuningas meni askeleen ovea kohti.
"Chon!" huudahti kreivitär.
Chon ilmestyi sisään.
"Matkalaukkuni, saattopalvelijat ja vaunut; nopeasti, heti nyt", sanoi rouva Dubarry.
"Matkalleko?" huudahti Chon ällistyneenä. "Mikä täällä nyt on?"
"Se, ystäväiseni, että jos emme heti kohta täältä lähde, niin lähettää hänen majesteettinsa meidät Bastiljiin. Aikaa ei siis ole hukata. Joudu, Chon, joudu."
Moinen moite kirveli Ludvig XV:n sydäntä; hän tuli takaisin kreivittären luo ja otti häntä kädestä.
"Antakaa anteeksi kiivauteni", sanoi hän.
"Olin tosiaan kummastunut, sire, ettette uhannut minua vetää hirsipuuhun."
"Oh, kreivitär!"