"Ihastuttava tyttö. — Mitä te hänellä teette?…"
"Otin hänet esilukijakseni."
"Se oli hyvä", sanoi kuningas tähystellen yhä ristikoilla varustettuun ikkunaan, josta neiti de Taverney katseli ulos, taudistaan yhä kalpeana ja aivan viattomasti ja aavistamatta, että häntä tarkasteltiin.
"Kuinka kalpea hän on!" ihmetteli herra de Choiseul.
"Hän oli puristua kuoliaaksi toukokuun 31 päivänä, herra herttua."
"Todellako? Tyttö parka!" sanoi kuningas. "Tuo Bignon ansaitsisi joutua epäsuosioon."
"Onko neiti nyt taas voimissaan?" kysyi herra de Choiseul vilkkaasti.
"Kyllä, herttua, Jumalan kiitos."
"Ah, nyt hän pujahti pois!" huudahti kuningas.
"Hän tunsi kai teidän majesteettinne, hän on hyvin kaino."