"Sire, hän läksi äsken ulos; näin hänet ovikatoksen alla pienen keittiötarhan puolella."
"No, näyttäkää minulle malliksi hänen huoneistonsa."
"Kuten teidän majesteettinne suvaitsee", vastasi dauphine.
Ja hän johti kuninkaan tuohon yhden ainoan huoneen asuntoon, jossa oli eteinen ja kaksi vaatekammiota.
Kuninkaan silmään pisti kamarissa paitsi muutamia huonekaluja, kirjoja ja klaveeria varsinkin valtava kimppu kauniita kukkia, jonka neiti de Taverney oli asettanut japanilaiseen maljakkoon.
"Ah", huudahti kuningas, "niin kauniita kukkia, ja kuitenkin te tahdotte mullistaa puutarhan… Kuka hitto noukkii väellenne noin hienoja kukkia? Säästetäänkö niitä myös teitä varten?"
"Se on tosiaan kaunis kimppu."
"Puutarhuri mahtaa pitää neiti de Taverneystä… Kuka täällä on puutarhurina?"
"En tiedä, sire. Herra de Jussieu on ottanut huolekseen hankkia puutarha-apulaiset."
Kuningas katseli uteliaasti koko huonetta, tarkasteli sitten ikkunasta pihapuoltakin, ja läksi pois.