Zamore kirkui kuin syötävä.
Chon juoksi hätään.
"Lyötkö sinä taas tuota pikku-raukkaa, julmuri!" huudahti Chon.
"Ja tapan sinutkin", jatkoi Jean säkenöivin silmin, "jos et herätä kreivitärtä heti paikalla".
Mutta kreivitärtä ei tarvinnut herättää: kuullessaan Zamoren kirkunan ja Jeanin tiuskivan ääneen aavisti hän jotakin pahaa ja riensi kampausvaippaansa verhottuna sisään.
"Mikä nyt on?" kysyi hän pelästyneenä, kun näki, että Jean oli heittäytynyt piehtaroimaan sohvalle, tyynnyttääkseen kiehuvaa sappeaan, ja ettei marski edes suudellut hänen kättänsä.
"Sama, sama, pardieu ", sanoi Jean. "Tuo Choiseul taas!"
"Kuinka niin?"
"Kymmentä pahemmin kuin koskaan ennen! Tuhat tulimmaista!"
"Mitä sinä tarkoitat?"