"En pienintäkään."
"Mutta miksi tuossa asemassa?"
"Kysykääpäs vielä, madame: se on tuon tuhman kuskin syy, vintiön, jonka hankin Englannista. Kun käskin häntä ajamaan oikotietä halki metsän, aikoen yhtyä muuhun seurueeseen, kääntää hän niin jyrkästi, että kaatoi minut, ja kaataessaan särki parhaat vaununi."
"Älkää olko millännekään, kardinaali", sutkautti kreivitär; "ranskalainen kuski olisi katkaissut kaulanne tai ainakin kaikki kylkiluunne".
"Se on ehkä totta."
"Iloitkaa siis vain."
"Oh, kreivitär, minä olen filosofikin; mutta nyt minun täytyy odottaa, ja se on sietämätöntä."
"Odottaako, prinssi? Joku Rohanko odottaisi?"
"Täytyy."
" Ma foi, ei suinkaan. Minä luovuttaisin mieluummin vaununi kuin jättäisin teidät tänne."