"Voitko sen lukea?"
"Voin."
"No luepas."
Nyt luki Lorenza silmät ummessa ja rajusti kohoilevin povin sana sanalta seuraavat rivit, jotka Balsamo piirsi muistiin sikäli kuin Lorenza ne lausui:
Pikaviesti
'Rakas veli!
Kuten jo arvasin, on karkoituksestani ainakin jotakin hyötyä. Minä erosin tänä aamuna Rouenin presidentistä; hän on meidän puolellamme, mutta pelkää. Minä olen yllyttänyt häntä sinun nimessäsi. Vihdoin hän päätti rohkaista itsensä, ja hänen virkaveljiensä esitykset joutuvat viikossa Versaillesiin.
Minä matkustan heti Rennesiin, ravistellakseni hiukan Karadeucia ja Chalotaisia, jotka nukkuvat.
Meidän Caudebeciin sijoitettu asiamiehemme oli Rouenissa. Minä tapasin hänet. Englanti ei hellitä kesken; se valmistaa ankaraa noottia Versaillesin kabinetille.
X… kysyi minulta, pitäisikö hänen antaa siitä tieto. Minä sanoin, että hän saa sen tehdä. Sinulle toimitetaan viimeiset häväistyskirjoitukset rouva Dubarryä vastaan, nimittäin ne, jotka ovat lähteneet Thevenotin, Moranden ja Delillen kynästä. Ne ovat pommeja, joilla voisi räjäyttää kokonaisen kaupungin.