Täällä liikkui ilkeä huhu, nimittäin että olisit joutunut epäsuosioon. Mutta sinä et ole siitä minulle vielä kirjoittanut, joten minä sille vain nauroin. Älä kuitenkaan anna minun olla huolissani, lähetä minulle kohta vastaus kirjeen tuojalla. Kirjeesi löytää minut Caenista, missä minun täytyy valmistella eräitä herroja.
Hyvästi, syleilen sinua hellästi.
Herttuatar de Grammont.'
Tämän luettuaan Lorenza vaikeni.
"Etkö näe enää muuta?" kysyi Balsamo.
"En näe."
"Eikö ole mitään jälkilisäystä?"
"Ei."
Balsamon otsa oli kirkastunut sikäli kuin Lorenza luki kirjettä, ja nyt otti hän herttuattaren kirjeen häneltä.
"Tämä on harvinainen asiapaperi, jonka he saavat minulle kalliisti maksaa", sanoi Balsamo. "Oh, miksi he menevätkään kirjoittamaan tällaisia asioita", jatkoi hän huudahtaen. "Naiset, naiset ne aina pilaavat suurten ja eteväin miesten hommat! Tuota Choiseulia ei ole voinut kukistaa kokonainen armeija vihollisia, kokonainen maailma juonia, ja kas nyt murskaa hänet nainen hellällä henkäisyllään. Tosiaan, kaikki meidät kukistaa naisten vilppi ja heikkous… Jos meillä on sydän, tai sydämessämme ainoastaan jokin herkkä hermo, niin olemme tuhon omat!"