Ja näitä sanoja virkkaessaan katseli Balsamo kuvaamattoman hellästi Lorenzaa, joka värisi hänen katseensa kosketuksesta.
"Onko se totta, mitä ajattelen?" kysyi Balsamo.
"Ei, ei, se ei ole totta", vastasi Lorenza kiihkeästi. "Näethän, että rakastan sinua liian suuresti; kuinka voisin vahingoittaa sinua niinkuin nuo muut älyttömät ja sydämettömät olennot!"
Balsamo antoi itsensä hervota lumoojansa käsivarsien syleilyyn.
Äkkiä kajahti kaksi helähdystä Fritzin kellosta.
"Kaksi vierasta", virkkoi Balsamo.
Kiivas soitto päätti Fritzin merkinantolauselman.
Balsamo irtautui Lorenzan syleilystä ja poistui huoneesta, jättäen nuoren naisen yhä unitilaan.
Mennessään alas saliin hän kohtasi pikalähetin, joka odotti mestarinsa käskyjä.
"Tässä on kirje", sanoi Balsamo hänelle.