"Jos se vain on mahdollista."
"Ja joka paljastaa herra de Choiseulin kolmessa äsken puhutussa kohdassa?"
"Niin, jos saisin… antaisin vaikka toisen silmäni."
"Oh, kreivitär, se kävisi liian kalliiksi; varsinkin kun annan tuon kirjeen…"
"Annatte?"
"Annan sen teille ilmaiseksi."
Ja Balsamo veti taskustaan nelin kerroin taitetun paperin. "Mikä tuo on?" kysyi kreivitär katsellen ahnaasti arkkia. "Juuri niin, sanokaapa, mikä se on?" kysyi herttua. "Toivomanne kirje."
Ja Balsamo luki kahdelle kummastuneelle kuulijalleen keskellä syvää hiljaisuutta äskeisen kirjeen, jonka lukijamme jo tuntevat.
Sikäli kuin hän luki, aukesivat kreivittären silmät yhä pyöreämmiksi ja hän alkoi jo joutua aivan suunniltaan.
"Se on väärä syytös, peijakas, varokaamme tuollaista!" mutisi Richelieu, kun Balsamo lopetti.