"Herttua, hän on oikeassa", sanoi kreivitär. "Herra Balsamo, minä rukoilen, älkää tulko malttamattomaksi."
"Se, jolla on aikaa, ei tule koskaan malttamattomaksi, madame."
"Pyydän… lisätkää vielä tällä suosionosoituksella kaikkea hyvää, jota jo minulle olette tehnyt: sanokaa minulle, millä tavoin olette saanut ilmi moisia salaisuuksia?"
"Sitä en epäröi sanomasta, madame", vastasi Balsamo hitaasti aivan kuin haeskellen jokaista ajatuksensa sanaa. "Sen ilmoitti minulle ääni."
"Ääni?" huudahtivat herttua ja kreivitär yhtaikaa. "Teille ilmoittaa tällaista ääni?"
"Niin; kaiken, mitä minä tahdon tietää."
"Ääni on teille sanonut, mitä rouva de Grammont on kirjoittanut veljelleen?"
"Vakuutan, madame, että minulle on sen sanonut ääni."
"Sepä on ihmeellistä."
"Mutta te ette sitä usko?"