"Aivan varmaan päätetty… Sallitteko minun syleillä teitä?"
"Sydämen halusta."
" Ma foi, oli siinä vaivaa; mutta mitäpä se haittaa, kun vain onnistuu. Olette nyt tyytyväinen, vai mitä?"
"Kyllä, suoraan sanoen, sillä minä luulen voivani olla hyödyllinen."
"Siinä ei epäilemistä; mutta se oli peijakkaan läimäys, kyllä siitä ulina nousee."
"Eikö sitten yleisö minusta pidä?"
"Teistäkö?… Siitä ollaan eri mieltä. Mutta hän se on vihattu."
"Hän?" kysyi Richelieu ällistyneenä. "Kuka hän?…"
"Tietysti hän", toisti Jean. "Oh, parlamentit nousevat ilmikapinaan, sillä tämä on uusi Ludvig XIV:n piiskanisku; ne saivat sievästi selkäänsä, herttua, se on varma."
"Mutta selittäkäähän…"