"Sehän on itsestään selvä, kun parlamentit niin vihaavat miestä, joka on pannut nuo vainoamiset alkuun."
"Ah, te luulette, että muka…"
"Minä olen varma siitä niinkuin koko Ranska. Mutta se on samantekevää, herttua, te teitte erinomaisen viisaasti, kun annoitte hänen tulla noin peittelemättä, selvä teko muistossa."
"Kenenkä?… Sanokaa, kenen, varakreivi? Istun tässä kuin neulan terillä, en ymmärrä puheestanne sanaakaan."
"Tietysti minä puhun sisarenne pojasta, herra d'Aiguillonista."
"No niin, hänestä?"
"Niin, sanon että teitte viisaasti, kun annoitte hänen tänne tulla."
"Oi, sangen viisaasti, sangen viisaasti! — Hän auttaa minua, sitähän tahdotte sanoa."
"Hän auttaa kaikkia meitä! Tiedätte että hän on hyvissä väleissä Jeannetten kanssa?"
"Niin, tosiaankin?"