"Oi, herttua, minä joudun hurmauksiin; sinä olet siis todellakin ystävä?"
"Kautta taivaan!"
"Entä kuningas, kuningas, joka suo minulle tällaisen armon…"
"Kuningas ei edes tiedä, mitä hän tekee, tai ehkäpä hän tietää sen erinomaisesti, ellen erehdy."
"Mitä sinä tarkoitat?"
"Tarkoitan, että kuninkaalla on varmaankin tällä hetkellä jokin aihe olla vasten rouva Dubarryn mieltä, ja että sinun on kiittäminen saamastasi armosta paremmin tätä aihetta kuin minua."
"Niinkö luulet?"
"Siitä olen varma, ja minä autan sinua. Sinä tiedät, että minä kieltäydyin ottamasta salkkua tuon naaraan vuoksi."
"Kyllä, minulle kerrottiin sitä; mutta…"
"Mutta sinä et sitä usko, sano suoraan vain."