Se nimi oli määrätty tänä iltana herättämään monenmoisia tunteita. Parooniin teki se sellaisen vaikutuksen, että hän nousi nopeasti ylös nojatuolistaan ja läksi kiireesti ovelle, uskomatta oikein korviaan. Mutta ennenkuin hän vielä ehti ovelle, huomasi hän herttua de Richelieun puolipimeässä käytävässä.
"Herttua…" änkytteli parooni de Taverney. "Minä juuri, hyvä ystäväni, herttua kuin herttua", vastasi marski de Richelieu kaikkein ystävällisimmällä äänellään. "Oh, tämä ehkä kummastuttaa sinua tuon viimeisen kohtauksemme jälkeen. No niin, kuitenkin on asia nyt näin. Lyö nyt kättä, jos tahdot."
"Herra herttua, te saatte minut hyvyydellänne ymmälleni."
"Eikö sinulla ole enää tervettä järkeä, ystäväni", sanoi vanha marski antaen hattunsa ja keppinsä Nicolelle voidakseen sitä mukavammin heittäytyä nojatuoliin. "Sinähän tulet pökeröksi, jokeltelet… Et ymmärrä enää maailmaa, mikäli tuntuu."
"Kuitenkin näytti minusta siltä, herttua", vastasi de Taverney sangen liikutettuna, "kuin sinun vastaanottotapasi silloin äskettäin olisi ollut niin selvä, ettei siinä ollut epäilemistä".
"Kuulehan nyt, vanha ystävä", vastasi Richelieu, "sillä kertaa sinä käyttäydyit koulupojan tavalla, ja minä saivartelevan koulumestarin; kohtauksesta puuttui ainoastaan patukkaa. Sinä aiot ehkä nyt puhua, minä säästän sinulta sen vaivan; sinä voisit virkkaa jonkin tyhmyyden, ja minä vastata sinulle toisella. Jättäkäämme siis se päivä ja hypätkäämme nykyiseen. Tiedätkö, mitä varten minä tänne tulin?"
"En todellakaan."
"Minä tulin antamaan sinulle tuon komppanian, jota sinä minulta toissa päivänä pyysit ja jonka kuningas on lahjoittanut pojallesi. Peijakas vie, ymmärrä eri asiantilain hienot vivahdukset; silloin toissa päivänä minä olin melkeinpä ministeri: sellaiset anomukset olisivat olleet silloin vääryyttä; nyt minä olen kieltäytynyt ottamasta vastaan ministerin salkkua ja olen pelkästään entinen Richelieu, — joten minusta olisi nyt ollut typerää olla pyytämättä. Ja minä sain, ja tuon nyt sinulle saaliini."
"Herttua, onko tämä totta, tämä… hyvyys sinun puoleltasi?…"
"Se on luonnollinen seuraus ystävän velvollisuuksista… Ministeri kieltäytyi antamasta, Richelieu pyytää ja antaa."